Osa 11. Uusi suunta avautuu / Kuvia Samin elämästä – Avoin kirjoitussarja

Sami Pikkuaho


Julkaistu: torstaina 16. huhtikuuta 2015


mina ja venni.jpegHyvin alkanut esivaalikampanjamme ei mennyt lopulta käsikirjoituksen mukaan. Se sai yllättävän käänteen, jota olimme kyllä jo pitempään aavistelleet. En muistele tapahtumia mitenkään katkeruudella, vaan olen kääntänyt kokemani voimavaraksi. Nyt jälkeenpäin asioita katsoessa kaikki on mennyt kannaltani parhain päin.

Esivaalikampanjassamme oli mukana paljon eri-ikäisiä innokkaita tukihenkilöitä. Aktiiviseen tukiryhmään kuului parikymmentä henkilöä. Yhteystietonsa sähköpostilistalle antoi 200 ihmistä. Joukko kasvoi koko ajan. Itse olin äärimmäisen motivoitunut viemään hanketta eteenpäin ja valmistautunut piirin jäsenvaaleihin. Olimme asettaneet tavoitteeksi olla sääntöjen mukaisessa vaalissa kahdeksan eniten ääniä saaneen joukossa, jolloin varsinainen ehdokkuus varmistuisi.


Kiersin maakuntaa talvella 2013–2014 ahkerasti. Kymmenissä järjestetyissä tilaisuuksissa oli hyvin väkeä paikalla. Innostus kasvoi kokoajan. Jossakin vaiheessa kuitenkin huomasimme, että aktiivisuutemme ei ollut kaikkien mielestä pelkästään hyvä asia. Vaikka hämmästyimme sitä, se on myös ymmärrettävää. Siihen on varmasti monia syitä, ja minulla on niistä oma käsitykseni. En näe kuitenkaan tarpeelliseksi lähteä avaamaan niitä tässä; kysymys on tosiasioiden lisäksi myös aina osapuolten tulkinnasta.

Se on kuitenkin varmasti selvää, että emme osanneet toimia uusina tulokkaina kaikkia puoluepolitiikan pelisääntöjä noudattaen. Vilpitön tahto siihen kuitenkin oli. Pyrkimys suoraselkäiseen ja läpinäkyvään toimintaan oli niin ikään ohjenuoramme. Olimme pitäneet kiinteää yhteyttä piirin toiminnanjohtajaan ja varmistaneet toimintamme oikeellisuuden eri kysymyksissä kerta kerralta. Saimme häneltä koko ajan asiallista tietoa.

Piirin johto oli paikallisyhdistysten kokouksissa vienyt viestiä, että esivaaleja ei nyt järjestettäisikään, vaan ehdokasvalinnat tehtäisiin alueilla ja ne päätettäisiin lopullisesti piirikokouksessa. Tämä hämmästytti kovasti ihmisiä, joita kohtasin maakunnan eri puolilla. Yhtä lailla kummastuivat muutkin kuin kampanjamme tukijat.

Alkukesän aikana pidetyissä neuvotteluissa meille selvisi lopullisesti, että aiemman käytännön mukaisia piirikohtaisia esivaaleja ei järjestetä. Niiden sijaan järjestettäisiin alueellisia pienempiä esivaaleja, jotka eivät kuitenkaan sitoisi piirikokousta. Oulun alueella ei päästy yksimielisyyteen valintatavasta. Esillä oli erilaisia vaihtoehtoja. Oulun alueen omasta vaalista puhuttiin kyllä, mutta sen tuloksen sitovuudesta ei pystytty sopimaan. Jos olisi pystytty, olisimme suostuneet siihen.

Kun esivaali-ehdokkaita oli enemmän kuin ehdokaspaikkoja ja Kaleva (4.7.2015) uutisoi neljän ehdokkaan näennäisestä vetäytymisestä, jotta esivaaleja ei tarvitse pitää, sinetöi tämä kohdaltani esivaaliehdokkuuden päättymisen keskustan riveistä. Meille oli kyllä jo aiemmin annettu ymmärtää, että ehdokkuuteni ei tule toteutumaan keskustassa. Olin pettynyt ja niin olivat tukijoukkonikin. Asiaa harkittuani tein päätöksen ehdokkuudesta vetäytymisestä ja myös puolueen jäsenyyden irtisanomisesta. En kuitenkaan heti julkistanut asiaa. Halusin välttää vastakkainasettelua ja kohua. Mietin asian julkistamisen ajankohtaa.

Vetäydyin julkisesti keskustan esivaaliehdokkuudesta heinäkuussa. Teimme asiasta lehdistötiedotteen. Lehdistölle kerroin syyksi lyhyesti, että luottamukseni valinprosessiin oli murentunut. Lehdistö oli luonnollisesti erittäin kiinnostunut syiden yksityiskohdista. En lähtenyt niitä avaamaan. Vetäytymiseni aiheutti valtavasti yhteydenottoja. Koin tilanteen ahdistavaksi. Yöunet karkasivat. Ihmiset purkivat pettymystään. Yritin rauhoitella tilannetta. Sain paljon kehotuksia olematta luovuttamatta tärkeässä asiassa.

Tuolta kesältä on blogimerkintä, jonka myöhemmin julkaisin:

”Puhelin on soinut ja soinut. Olen halunnut kuunnella. Soittajat ovat olleet hämmentyneitä ja huolestuneita, onpa moni ollut vihainenkin. Yhteinen vaalihanke näytti päättyneen, eivätkä paremman arjen asiat pääsisi koskaan siihen vaiheeseen, että niiden kannatusta päästäisiin mittaamaan vaaleissa. Tämä näkymä veti toista vuotta vaalityötä tehneiden ihmisten, nuorten ja vanhempien naamat vakavaksi. Kolmenkymmenen tilaisuuden järjestäminen ei tule itsestään. Se oli kova isku ihmisille, joille olin luonut uskoa ja luottamusta politiikkaa kohtaan. Niin moni on innostunut. Itse olen kokenut tästä suurta vastuuta. Vastuuta kampanjan päättymisestä ja pettymyksen tuottamisesta.

Tein itse viime kädessä päätöksen keskustan ehdokkuudesta vetäytymisestä. Tie nousi pystyyn ja koin mahdottomaksi jatkaa. Maali, jota kohti olimme yhdessä ”palloa potkineet”, siirtyi paikaltaan ja jäimme tyhjälle kentälle. Esivaaleja ei tullut.

Joskus asiat ovat ylitse muiden. Joskus ne pakottavat mukavuusalueen ulkopuolelle, tinkimään omasta. Yhteinen huoli perheiden, lasten ja nuorten tulevaisuudesta vaati pysähtymään ja katsomaan ympärille. Minua velvoitettiin ja koin velvollisuudeksi vastata orastavaan toivoon löytää uusi tie, uusi väylä rakentaa parempaa huomista. Tällä tiellä olen kokenut hyväksyntää ja arvostusta. Se rohkaisee. On aika ottaa riski. Puhelin soi varmasti jatkossakin. Lupaan nöyrästi kuunnella edelleen.”

Tuo blogilainaus kertoo kesän tunnelmista. En olisi voinut kuvitella miten voimakas tahtotila kampanjamme tukijoukoissa on vaikuttaa kampanjan esillä pitämien asioiden eteenpäin viemisessä. Se pysäytti minut pohtimaan vakavasti uusia mahdollisuuksia jatkaa.

Uusi suunta

Tukijoukoissani on alusta pitäen ollut puoluetaustaltaan erilaisia henkilöitä. On ollut runsaasti myös sellaisia, joilla ei ole varsinaista puoluekantaa laisinkaan. Monet ovat kertoneet olevansa kampanjan esillä pitämien arvojen, tavoitteiden ja henkilön tukena.

Kokoomus kiinnostui aktiivisesta kampanjastamme, kun paikalliset toimijat saivat tietää aikomuksestani vetäytyä keskustan ehdokkuudesta ja että keskustan piirihallitus oli päättänyt jättää esivaalit pois. Neuvotteluja viriteltiin kokoomuksen piirin johdon ja osan tukijoukkoni toimesta. Kampanjassani oli paljon tahoja, jotka voimakkaasti saattelivat minua kokoomuksen suuntaan. Aloite ei lähtenyt minulta. Olin aluksi lähinnä seuraajan ja kuuntelijan roolissa.

Ensimmäisten neuvottelujen jälkeen osallistuin itsekin piirin johdon kanssa pidettyyn tapaamiseen, jossa asiaa käsiteltiin edelleen lähinnä ajatustenvaihtona kampanjani taustoista ja mahdollisuuksista viedä asioita eteenpäin kokoomuksessa toimien. Neuvottelujen ilmapiiri oli erittäin rakentava. Se tuntui luonnollisesti mukavalta vaikeiden kokemusten jälkeen. Ehdokaspaikkaa minulle ei näissä neuvotteluissa luvattu, vaan sen todettiin olevan paikallisyhdistysten esitysten pohjalta piirikokouksen päätettävä asia. Asia jäi hautumaan. Ja mietittävää todella riitti.

Suhtautumiseni kokoomukseen on aina ollut luonnollinen. Vaimoni on kokoomuslaisesta kodista ja hänen isänsä on kokoomuksen pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu Oulusta. Myös ystäväpiirissäni on ollut kokoomustaustaisia ihmisiä. En ole koskaan kokenut mitään ongelmaa ihmissuhteissa politiikan vuoksi. Kunnallispolitiikan vuosinani tein hyvää yhteistyötä kaikkien puolueiden kanssa. Erityisen miellyttäväksi koin yhteistyön kokoomuslaisen valtuutetun Kalevi Junnikkalan kanssa. Hänen rakentava toimintansa kunnan parhaaksi oli esimerkillistä.

Kokoomuksen ja keskustan arvopohja on hyvin samanlainen. Kun tein päätökseni puolueen vaihtumisesta, minulle oli hyvin tärkeää, että voin säilyttää saman arvopohjani ja myös paremman arjen teemat ja asiat samanlaisena kuin aikaisemmin. Kävin kymmenittäin luottamuksellisia keskusteluja kokoomuslaisten pitkäaikaisten vaikuttajien kanssa. Keskustelu oli vilkasta myös kampanjassani mukana olevien keskustalaisten kanssa. Heistä monet tukivat ratkaisuani. Suurin osa tukiryhmästäni ilmoitti jatkavansa kampanjan tukemista ja toimintaa. Heissä oli paljon sellaisia, jotka olivat olleet aktiivisia löytämään uuden väylä paremman arjen asioiden ajamiseen. Eivät kuitenkaan luonnollisesti kaikki. On selvää, että kunnallispolitiikassa valtuutettuna mukana olevat keskustalaiset eivät jatkaneet tukiryhmän toiminnassa. Keskusteluyhteys heihin on säilynyt erinomaisena. Halusin toimia niin rakentavasti kuin osasin.

Julkistin suostumukseni kokoomuksen ehdokkaaksi saatuani tiedon, että Oulun Pohjoinen Kokoomus esittää valintaani kansanedustajaehdokkaaksi.

Tässä 6.8.2014 annettu lehdistötiedote:

”Kokoomuksen paikallisyhdistys Oulun Pohjoinen Kokoomus ry on esittänyt sairaanhoitaja, yrittäjä, perheenisä Sami Pikkuahoa Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaaksi keväällä 2015 pidettäviin vaaleihin.

Piirihallitus laatii paikallisyhdistysten esitysten perusteella esityksen ehdokkaista kokoomuksen piirijärjestön yleiskokoukselle, joka vahvistaa ehdokkaita 20. syyskuuta pidettävässä kokouksessaan.

Pikkuaho on tarkan harkinnan jälkeen päättänyt tavoitella ehdokkuutta Kokoomuksen ehdokaslistalla. Voimakas kannustus tukijoilta ympäri maakuntaa sai päätöksen aikaan. Ihmiset kokevat perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavien asioiden ajamisen hyvin tärkeänä. Paremman arjen -kampanjan halutaan jatkuvan.

– On ollut mukava huomata, miten myös kokoomustaustaiset ihmiset ovat nähneet kampanjan teemat tärkeiksi ja kannustaneet ajamaan näitä asioita kokoomuksen kautta. Samoin monet keskustalaiset ovat kannustaneet asettumaan kokoomuksen ehdokkaaksi. He ovat kertoneet antavansa tukensa, jos ehdokkuus toisessa puolueessa toteutuu. Viesti on selkeä: he haluavat tukea uuden väylän kautta paremman arjen asioita ja niitä eteenpäin vievää ehdokasta, Pikkuaho kertoo.

Kokoomuksen jäsenyys ja ehdokkuus on luontevaa Pikkuaholle.

– Ymmärrän, että puolueen vaihtuminen on rohkea ratkaisu. Suhtautumiseni kokoomukseen on kuitenkin aina ollut luonnollinen. Vaimoni tulee kokoomuslaisista taustoista. Minun on helppo yhtyä politiikkaan, joka arvostaa isänmaata, kotia ja perhettä ja rakentaa positiivisia mahdollisuuksia. Kuunteleminen ja välittäminen on minullekin politiikassa tärkeää. Kokoomus on suurimpana puolueena erinomainen väylä vaikuttaa, ja haluan antaa sille oman panokseni. Olen valmis tekemään kokoomuksen joukkueessa työtä koko maakuntamme ja kaikkien suomalaisten paremman arjen puolesta.

– Toivotamme kokoomuksessa Pikkuahon kannattajineen lämpimästi tervetulleiksi. Hänen esillä pitämissään asioissa kokoomus on erinomainen puolue vaikuttaa, toteaa kokoomuksen Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Tomi Kaismo.”

Yhteistyötä yli puoluerajojen

Olen halunnut avata puolueen vaihtumiseen liittyviä asioita avoimesti tässä blogissa. Siihen on syynsä. Minulta on luonnollisesti hyvin usein kysytty tätä asiaa. Liikkuu myös paljon väärää tietoa. Yhteistyökykyni on haluttu kyseenalaistaa. Itse en halua syyllistää asiasta ketään. Minulla ei jää mitään hampaankoloon keskustan suuntaan. Olen tavannut paljon keskustan ehdokkaita hyvässä hengessä kentällä ja olen pitänyt yhteistilaisuuksia keskustalaisten ehdokkaiden kanssa. Kiitos tästä muun muassa Hanna Mattilalle, Hannu Takkulalle ja Niilo Keräselle. Politiikka on yhteistyötä, ja sitä on ilo tehdä yli puoluerajojen. Pohjoinen maakuntamme tarvitsee puolestapuhujansa yli puoluerajojen.

Elämässä tapahtuu käänteitä. Minun kohdallani tapahtunut käänne on ollut merkityksellinen. Se on avannut paljon silmiä ja tuonut paljon positiivista elämääni. Olen ja olemme vaimoni kanssa tehdyn päätöksen kanssa tasapainossa, ja se on vakaasti harkiten tehty. Hetkeäkään emme ole katuneet. Se on myös kestävä päätös. Olemme löytäneet uuden joukkueen yhteiskunnalliselle toiminnalle ja meidät on otettu lämpimästi vastaan. Tästä olemme kiitollisia.

Olen saanut tavata paljon keskeisiä kokoomusvaikuttajia. Jokaisella kokoomuksen ministerillä on ollut aikaa kohtaamiseen. Tapaamiset ovat olleet rakentavia ja näkemyksiä kunnioittavia.

Olen ehdokkaana saanut kokea hyväksyntää juuri sellaisena kuin olen – juuri sellaisten arvojen ja vakaumuksen kanssa, jotka minulle ovat äärimmäisen tärkeitä. Suurperheen isä on ehdokasjoukossa paikkansa löytänyt ja saa tehdä työtä lasten, nuorten, perheiden ja ikääntyvien hyvinvoinnin rakentamiseksi. Yrittäjänä voin antaa kokemukseni käyttöön ja edistää uusien työpaikkojen syntymistä ja yrittäjyyden edellytysten parantamista. Toimintani ja päätöksentekoni saan rakentaa kestävien arvojen varaan: koti, uskonto ja isänmaa on vahva perusta yhteiskunnalle. Niitä arvoja haluan kokoomuksessa ja tässä yhteiskunnassa kirkastaa.

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Luottamuksen arvoisesti


torstaina 13. huhtikuuta 2017

© 2017 Copyright Sami Pikkuaho