Miten tukea kestävällä tavalla lapsiperheitä

Sami Pikkuaho


Julkaistu: maanantaina 8. huhtikuuta 2019


Lapsiperheiden tukemisen kolme pointtia

  1. Konkreettista kotiapua kunnalta silloin kun perheessä on tiukka tilanne, väsymystä, vastasyntynyt tai sairautta. Vanhempien oma arvio tarpeesta tulee olla ohjaava kriteeri palvelun antamisessa.
  2. Palkkaverotusta on kevennettävä ja/tai lapsivähennys takaisin. Tämän aiheuttama veromenetys takaisin nostamalla alkoholin ja tupakan verotusta.
  3. Perhevapaauudistus, jossa säilytetään kotihoidontuki yhtenä vaihtoehtona. Äitiys- ja vanhempainvapaan kustannukset kokonaan yrityksiltä KELA:n maksettavaksi. Tämä vähentää naisten syrjintää työn hakutilanteissa kun kustannukset jakautuvat kaikille veronmaksajille.

IMG_1470 (1).jpgMonessa perheessä on taloudellisesti tiukkaa, mikä heijastuu monella tavalla erityisesti lasten elämään. On myös paljon sellaisia haasteita, joissa perhe voi tarvita ulkopuolista apua esimerkiksi lapsen syntymän yhteydessä tai vakavan sairauden kohdatessa. Näihin tilanteisiin meidän on kyettävä vastaamaan nykyistä paremmin. Oulussa hyvinvointilautakunnan yksimielisellä päätöksellä käynnistimme kokeilun, jossa haasteellisessa tilanteessa perheet saavat kaupungilta kodinhoitajan määräajaksi. Alustavat kokemukset ovat myönteisiä. Parhaimmillaan tällainen työ myös ehkäisee ongelmia myöhemmin. Olisi hienoa, jos kunnat, joissa taloudelliset resurssit antavat tähän mahdollisuuden, seuraisivat Oulun mallia ja näin mahdollisimman moni arjen haasteiden kanssa kamppaileva perhe saisi apua.

Yhtenä keinona lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi on esitetty ensimmäisen lapsen lapsilisän korottamista tuntuvasti. Äkkiseltään hyvä ajatus, mutta sitä se ei ole. Ensinnäkin se on tehoton, koska köyhä lapsiperhe saa ja on oikeutettu saamaan toimeentulotukea ja tätä laskettaessa lapsilisä lasketaan tuloksi. On siis tarkasteltava toimeentulotuen rajoja eikä luoda uutta menoautomaattia, jonka hyödyt kohdentuvat pääosin muualle kuin köyhille lapsiperheille. On esitetty jopa 58 % korotusta ensimmäisen lapsen lapsilisään. Tämä maksaisi ehkä 100 miljoonaa 4 vuoden aikana. Olisi kohtuullista myös kertoa, mistä nämä rahat otetaan. Vaihtoehtoja on lähinnä kaksi: leikataan jostakin muualta palveluista tai tulonsiirroista tai nostetaan veroja. Jälkimmäinen vaihtoehto lähes kaikissa toteutusmuodoissa hidastaa talouskasvua ja työllisyyttä ja siten supistaa sitä jaettavaa kakkua – ja kohta taas on leikattava myös niitä lapsilisiä.

Kotihoidontuki on hyvä vaihtoehto niille perheille, jotka haluavat hoitaa lapsia kotona, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Mielestäni tämä vaihtoehto tulee pitää perheiden valikoimassa jatkossakin. Kotihoidontuen keston lyhentäminen vuodella ei ratkaise työvoiman saatavuusongelmia tai työllisyysastetta. Toisaalta tukiajan lyhentäminen kolmesta vuodesta kahteen voisi mahdollistaa tuen tason selvän nostamisen, jolloin muutos olisi kustannusneutraali. Keskustelussa on tullut myös esille se, että uussuomalaisten äitien osalta pitkäkestoinen kotona oleminen hidastaa yhteiskuntaan integroitumista. Lisäksi on myös kantasuomalaisten perheissä tilanteita, joissa lapsen etu olisi se, että hän olisi jo pienenä päivähoidossa kodin ulkopuolella. Pääsääntöisesti on kuitenkin niin, että perheet ovat tässä parhaita asiantuntijoita – valinta tulee olla heidän käsissään. Perhevapaauudistuksen yhteydessä äitiys- ja vanhempainvapaan kustannukset on siirrettävä kokonaan KELA:lle. Näin vähennetään naisten syrjintää työnhaussa.

Työ ja sen tekemiseen kannustava verotus on tärkeä myös lapsiperheille. Työ on tässäkin mielessä parasta sosiaaliturvaa. Suomessa palkkaverotus on jo keskituloisilla kestämättömällä tasolla, millä on varmasti vaikutuksia myös siihen, halutaanko lapsia ottaa vastaan vai ei. Mitä useampi suomalainen nuori ja aikuinen saa töitä, sitä luottavaisempi on suhtautuminen tulevaisuuteen ja myös perheen perustamiseen. Mitä korkeampi työllisyysaste, sitä suurempi verokertymä ja sitä paremmat mahdollisuudet laskea palkkaverotusta – ja maksaa jatkossakin lapsilisiä. Etuuksien sokea nostaminen johtaa vain ojasta allikkoon. Verorasituksen edelleen kasvamiseen ja elämiseen velaksi – ja se velka otetaan sitten lapsiltamme. Valtiontalous on edelleen rakenteellisesti alijäämäinen. Siksi nyt ei ole aika tehdä lupauksia, joiden toteuttamiseen ei ole mahdollisuutta. Olisi tärkeä kuitenkin selvittää, mikä vaikutus olisi sillä, että lapsivähennykset palautettaisiin. Tämä ainakin kannustaisi työntekoon eikä siis aiheuttaisi kannustinloukkuja. Menetetyt verotulot voisi ottaa esimerkiksi alkoholin ja tupakan verotusta kiristämällä.

Lapsissa on tulevaisuutemme. Lasten arvostus lähtee meistä jokaisesta. Lapsi ei ole ensisijaisesti taloudellinen rasite, vaan suuri lahja ja ilon tuoja. On hienoa, että me saamme elää tällaisessa maassa, jossa lasten parhaaksi tehdään paljon työtä erityisesti kodeissa, mutta myös sen ulkopuolella, mummoloissa ja neuvoloissa, kouluissa ja monissa kolmannen sektorin yhdistyksissä.

Rahanjaon kilpalaulannasta kirjoitin joulukuussa blogin. http://www.samipikkuaho.fi/blogi/Hbtjod69YJh/



Viimeisimmät blogikirjoitukset

Miten tukea kestävällä tavalla lapsiperheitä


maanantaina 8. huhtikuuta 2019

Turvallisuuspolitiikasta asiapohjalta


perjantaina 29. maaliskuuta 2019

Mitä hallituspohjaa tulisi tavoitella?


maanantaina 11. maaliskuuta 2019

© 2019 Copyright Sami Pikkuaho