Turvallisuuspolitiikasta asiapohjalta

Sami Pikkuaho


Julkaistu: perjantaina 29. maaliskuuta 2019


IMG_0350 (1).jpgSuomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on jatkuvassa liikkeessä. Ajattelen, että se on hallittua ja tapahtuu taitavan presidenttimme ja hallituksen harkitussa ohjauksessa.

Suomi on solminut neljän viime vuoden aikana kahdenvälisiä puolustusyhteistyösopimuksia Iso-Britannian, Yhdysvaltain, Saksan, Ruotsin ja viimeisimpänä Ranskan kanssa. Olemme mm. liittyneet Iso-Britannian johtamiin nopean toiminnan JEF-joukkoihin ja viimeisimpänä Ranskan perustamiin Euroopan interventiojoukkoihin. Maavoimamme ovat harjoitelleet kaksi viikkoa Pohjois-Ruotsissa Nothern Wind 19 –harjoituksessa. Tämä oli Ruotsin pääsotaharjoitus ja suurin yhteinen maavoimien harjoitus tähän mennessä. Mukana oli joukkoja myös Norjasta, Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta.


Puolustusministeri Niinistö ilmoitti viime vuonna, että Suomessa järjestetään vuonna 2021 puolustusvoimien pääsotaharjoituksen yhteydessä laaja kansainvälinen harjoitus. Kesällä 2017 tuli voimaan laki, jonka perusteella meillä on mahdollista lähettää sotilaallista apua ulkomaille sekä vastaanottaa sitä ulkomailta. Tämä oli jälleen yksi liike turvallisuutemme vahvistamisessa.

Suomen kansainvälisen yhteistyön syventäminen vahvistaa sidettämme länteen ja sen turvallisuusrakenteisiin. Olemme niin lähellä Natoa kuin se vain on mahdollista ilman jäsenyyttä. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta muualla. Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu arvosteli Suomen ja Ruotsin yhä tiiviimpää yhteistyötä Yhdysvaltain ja Naton kanssa. Hän piti tätä jopa ”turvallisuusuhkana Venäjälle ja koko maailmalle.” Uskomatonta puhetta. Jokainen venäläinen kenraali ja johtava poliitikko tietää varmasti, että Nato tai Suomen armeija ei tule koskaan hyökkäämään Venäjän federaation alueelle. Nato on peruskirjansa mukaisesti puolustusliitto, joka turvaa siihen liittyneiden jäsenmaiden turvallisuutta tilanteissa, joissa sitä uhataan.

Venäläisten uhittelu on paljastavaa: Venäjältä menee optio painostaa naapuriaan sotilaallisesti sinä päivänä, kun tämä liittyy Naton jäseneksi. Tohtori Jukka Tarkka muistutti taannoin blogissaan, että 1990-luvun alun Hornet-hankinnan jälkeen Venäjä on ottanut hallintaansa naapureiltaan 7 eri aluetta ja osan niistä liittänyt itseensä. Sotilaallisella pelotteella on tietysti merkitystä, mutta ajattelen kuitenkin, että ensisijaisesti Suomen taitava naapurisuhteiden hoito ja laaja konsensus ulkopoliittisissa kysymyksissä on säästänyt meidät pahemmilta Venäjän painostusyrityksiltä.

Vasta Alma Median teettämän tutkimuksen mukaan 48 % suomalaisista olisi Natoon liittymisen kannalla, jos tasavallan presidentti suosittelisi sitä. 33 % olisi edelleen liittymistä vastaan. Meillä on erityisiä perusteita jatkaa keskustelua Natosta. Täysjäsenyys edellyttää kuitenkin laajaa yhteisymmärrystä, koska päätös olisi merkittävin turvallisuuttamme koskeva sitten EY-jäsenyyden.



Viimeisimmät blogikirjoitukset

Miten tukea kestävällä tavalla lapsiperheitä


maanantaina 8. huhtikuuta 2019

Turvallisuuspolitiikasta asiapohjalta


perjantaina 29. maaliskuuta 2019

Mitä hallituspohjaa tulisi tavoitella?


maanantaina 11. maaliskuuta 2019

© 2019 Copyright Sami Pikkuaho