Yksinäisyys on uhka ikäihmisten hyvinvoinnille

Sami Pikkuaho - julkaistu Kalevassa 1.10.2014


Julkaistu: keskiviikkona 1. lokakuuta 2014


Kadet.JPGKansainvälinen ikäihmisten päivä kiinnittää huomiota ihmisoikeuksien toteutumiseen. Voimakkaasti kasvava ikäihmisten määrä johtaa vääjäämättä rakenteellisiin ja poliittisiin haasteisiin, jotta ikäihmisten tarpeisiin pystytään vastaamaan. YK:n asettaman määrityksen mukaan terveellinen ravinto, suoja, toimiva vesi- ja saniteettihuolto, koulutusmahdollisuudet ja terveydenhuoltopalvelut ovat perustarpeita. Nämä voivat kuulostaa meistä itsestään selvältä, mutta maailmanlaajuisesti näitä ei pystytä takaamaan kuin osalle ikäihmisistä. Suomessakaan ei aina perustarpeet toteudu, esimerkiksi riittävästä puhtaudesta huolehtiminen vaarantuu pitkäaikaishoidon vuodeosastoilla.


Tuosta perustarpeiden listasta puutuu inhimillisestä sosiaalisesta perustarpeesta huolehtiminen. Jokainen ikäihminen kaipaa huomioimista, läheisyyttä ja yhdessäoloa. Henkisellä hyvinvoinnilla on selkeä yhteys myös fyysiseen hyvinvointiin.

Yksinäisyyden kokeminen on yleinen ilmiö Suomessa. Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi muutama päivä sitten Ylen haastattelussa, että kaikkea yhteiskuntapolitiikkaa tulee tarkastella siitä näkökulmasta miten se kasvattaa tai hälventää yksinäisyyttä. Hänen mukaansa yksinäisyys on hyvinvointitekijöistä suurin yksittäinen tekijä joka uhkaa hyvinvointia.

Oman kokemustaustani perusteella arkkipiispan näkemykseen on helppo yhtyä. Olen kohdannut paljon yksinäisiä ikäihmisiä. Hyljätyksi tulemisen tunne ja tarpeettomuuden kokeminen on todellisuutta. Vaikka asia on ajoittain vahvastikin esillä, tuntuu että ongelmaan ei osata hakea ratkaisua riittävällä tahtotilalla. Vanhuuden kokemukset voivat tuntua työssäkäyvän väestön näkökulmasta kaukaiselta. Voiko olla niin, että yksinäisyyden ajatellaan jotenkin jopa kuuluvan vanhuuteen? On muistettava, että yksinäisyys ja ihmisen kaipaama rauha on kaksi eri asiaa.

Miten yksinäisyyttä voidaan ehkäistä? Kun ikäihmisten kotona asumista mahdollisimman pitkään tuetaan erilaisilla palveluratkaisuilla, tulee sosiaalisten ja henkisten tarpeiden huomioiminen olla yhtä tärkeää kuin muutkin tarpeet. Ne eivät ei saa olla asioita, jotka hoituvat jos muulta jää aikaa. Tämän toteutumiseksi tarvitaan saumatonta yhteistyötä kaikkien palvelujen tuottajien kesken. Vapaaehtoisjärjestöjen työllä on iso merkitys. Monet järjestöt tarjoavat muun muassa ystäväpalvelua vanhuksille, se ei kuitenkaan ole läheskään aina riittävä ratkaisu.

Yhteiskunnan taloudellinen kantokyky on isojen haasteiden edessä, kustannusten nousun hillitsemiseksi läheisten vastuunottoa ikäihmisten tarpeista huolehtimisessa tulee lisätä. Asennekasvatusta aiheesta tulisi opettaa pitkäjänteisesti lapsille ja nuorille jo peruskoulussa. Meillä on oppimista monista kulttuureista, joissa vanhemmista huolehtiminen on itsestään selvä asia. Nykyaikainen dynaaminen elämänmuoto ja työelämän vaatimukset tuovat omat haasteensa, mutta uskon asian tärkeyden oivaltamisella saatavan muutosta aikaan.

Ikäihmisten yksinäisyyden vähentämisessä on kysymys välittämisestä. Jos sitä ei aidosti ole, on palvelujen kehittäminen toissijaista. Inhimillisyys tulee olla ohjaava tekijä. Meillä on oma vuoromme ikääntyä, toivottavasti meistä huolehditaan silloin.

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Oulusta ykkönen


tiistaina 2. lokakuuta 2018

Lapsivihamielinen perheenisä?


tiistaina 15. toukokuuta 2018

Vastuullisuutta lupasimme - nyt sitä kysytään!


sunnuntaina 10. joulukuuta 2017

© 2017 Copyright Sami Pikkuaho