Osa 7. Yrittäjyys toteutuu / Kuvia Samin elämästä - Avoin kirjoitussarja

Sami Pikkuaho


Julkaistu: perjantaina 10. huhtikuuta 2015


mina ja venni.jpegValmistuin sairaankuljettaja-lääkintävahtimestariksi elokuussa 1991. Nuori, kolmihenkinen perheemme asui silloin Oulussa. Olin tehnyt jonkin verran sijaisuuksia alueen eri sairaankuljetusyrityksissä. Samaan aikaan tein päätyötäni sairaalassa. Työelämä tempaisi voimakkaasti mukaansa. Tunsin suurta tyydytystä tehdä työtä, jonka tunsin omakseni.

Vaikka sairaalatyö oli mielenkiintoista, etsin aktiivisesti sairaankuljettajan paikkaa. Noihin aikoihin tein keikkaa Kempeleläisen sairaankuljetusyrittäjä Pekka Etelän palveluksessa. Pekka oli jonkinlainen legenda ammattiryhmässään. Hänen palava intonsa yrittämiseen ja ihmisten kokonaisvaltaiseen palvelemiseen sytytti minussa haaveen päästä käsiksi oman yrityksen perustamiseen. Valmis koulutus ja lyhyetkin konkreetit kosketukset sairaankuljetukseen puhalsivat hehkuun Pudasjärven yrittäjäillassa viisitoistavuotiaana saadun kipinän, eikä se ottanut sammuakseen.


Asia nousi niin vahvasti pintaan, että aloin aktiivisesti kysellä Pekalta mahdollisia suuntia löytää esimerkiksi myynnissä oleva yritys. Hän antoikin ratkaisevan vinkin ja toimi puhemiehenä, että sain yhteyden Ylikiimingissä sairaankuljetusyrittäjänä toimivaan Väinö Lohelaan. Lohela oli juuri siirtymässä Rovaniemen maalaiskuntaan yrittäjäksi. Aloitimme neuvottelut vuodenvaihteessa, ja ne johtivat onnistuneeseen lopputulokseen helmikuussa 1992. Aloitin yrittäjänä vaimoni kanssa 24-vuotiaana. Arvelen olleeni maan nuorin sairaankuljetusyrittäjä. – Noin saattavat elämän palaset joskus loksahtaa kohdalleen. Siltä se todella silloin tuntui.

Otimme yrityksen ostoon ja kaluston hankintaan ison lainan ja sen myötä myös suuren riskin. Monet tutut ja ystävät ottivat samankokoisen lainan ensimmäisen talon rakentamiseen. Meillä ei luonnollisesti ollut siihen mitään mahdollisuutta rinnan yritysinvestoinnin kanssa. Olimme kuitenkin erittäin innostuneita ja tyytyväisiä siihen, että toteutui unelma toimia yrittäjänä.

Muutto Oulusta Ylikiiminkiin oli minulle maaseudun kasvatille hyvin käypäinen, luonnollinen valinta. Vaimoni oli asunut aina kaupungissa, ja hänelle alku vaati sopeutumista. Meillä ei juuri ollut tuttavia tullessamme paikkakunnalle, mutta aktiivinen perheemme otettiin hyvin vastaan. Ystävystyimme useiden eri-ikäisten perheiden kanssa. Näillä ystävillä oli suuri merkitys siinä, että viihdyimme niin hyvin paikkakunnalla liki 23 vuotta.

Meistä tuli nopeasti ylikiiminkiläisiä. Sairaankuljettajien työtehtäviin kuului varsinaisen sairaankuljetuksen lisäksi toimia terveyskeskuksessa päiväsaikaan erilaisissa tehtävissä silloin, kun kuljetuksia ei ollut. Mielestäni tällainen yhdistelmä toimi todella hyvin pienellä paikkakunnalla. Työ terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla ja muun muassa laboratoriossa näytteidenotossa auttoi tutustumaan paikkakuntalaisiin. Sitä tutustui sairaankuljetustehtävissä luontojaan kyliin ja taloihin.

Sairaankuljetus pienessä maaseutukunnassa oli hyvin kokonaisvaltaista ja haastavaa. Ylikiimingissä ei ollut virka-ajan ulkopuolista lääkäripäivystystä. Erilaiset tehtävät pitkienkin matkojen taakse etenkin iltaisin, öisin ja viikonloppuisin edellyttivät hyvää hoitovalmiutta ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Vaikka jo alkuaikoina pystyi puhelimitse saamaan Oulussa päivystävältä lääkäriltä konsultaatioapua, joutui erilaisissa tilanteissa luottamaan omaan ja työparin oikeaan tointatapaan. Minulla oli onni saada hyviä sairaankuljettajia yrityksemme työntekijöiksi. Heistä ensimmäisiä olivat Jaana Kupsala ja Ilmo Kemppainen. Heidän kanssaan alkanut yhteistyö jatkui miltei läpi koko työaikani Ylikiimingissä. Luotettava työpari on ensiarvoisen tärkeä ensihoitotyössä. Jaana ja Ilmo olivat työlleen omistautuneita ammattilaisia. Yhteiset työvuodet erilaisissa tehtävissä hitsasivat tiimimme mallikkaasti yhteen.

Yhteistyöstä terveyskeskuksen kanssa minulla on myös erittäin toimiva kuva. Lääkäreiden kanssa oli helppo etsiä ja löytää keinoja nostaa ensihoitovalmiutta kunnassa. Sairaankuljetuksemme oli alueellisestikin tarkasteltuna yksi pisimmälle kehitetty yksikkö ensihoidollisesti. Oman aktiivisuuden lisäksi tähän oli iso myönteinen vaikutus molemminpuolisella luottamuksella lääkäreiden kanssa. Minusta erityisen merkityksellistä ensihoidon valmiuden kehittämisessä oli saumaton yhteistyö kolmen Ylikiiminkiläisen lääkärin, Petteri Viramon, Oili Hyvärisen ja Markku Timosen kanssa.

Sairaankuljetus- ja ensihoitotehtäviä oli vuositasolla keskimäärin 650. Ylikiimingin sairaankuljetus hoiti meidän yrittäjyysaikanamme yhteensä noin 5000 tehtävää. Paikallistuntemus teki niitten hoitamisen luontevaksi ja joustavaksi. Tutut sairaankuljettajat loivat – niin arvelen – turvallisuuden tuntua apua tarvitseville. Aikaisemmat sairaudet olivat tiedossa, ja ne voitiin ottaa huomioon arvioitaessa oikeita hoitotoimia.

Sairaankuljetusaika oli värikästä ja joskus rankkaakin aikaa perheemme elämässä. Kerron tästä seuraavassa osassa. 

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Luottamuksen arvoisesti


torstaina 13. huhtikuuta 2017

© 2017 Copyright Sami Pikkuaho